Näyttötekniikassa on totuttu puhumaan resoluutioista ja virkistystaajuuksista. Ne ovat helppoja, absoluuttisin numeroin mitattavia
ominaisuuksia, mutta pinnan alla kuplii seuraava, paljon mullistavampi tekniikka. HDR (High Dynamic Range) tuo ensin televisioihin ja vähän myöhemmin näyttöihin aiempaa paljon laajemman väriavaruuden. Kun tähän asti on käytetty 8-bittistä väriavaruutta, tuo HDR mukanaan 10-bittisen väriavaruuden. Ei kuulosta paljolta, mutta todellisuudessa 16,7 miljoonan värisävyn paletti laajenee yli miljardiin värisävyyn. Eikä kyse ole vain teoreettisista numeroista, vaan se näkyy huomattavasti luonnollisempana kuvana.
Toinen, vähintään yhtä näkyvä uudistus on monin verroin suurempi dynamiikka. Se tarkoittaa käytännössä monta kertaa suurempana erona synkimmän mustan ja kirkkaimman valkoisen välillä. Eniten tämä näkyy oled-televisioissa, joissa jokaisen pikselin voi sammuttaa täysin mustaksi. Lcd-televisioilla dynamiikkaa parannetaan huomattavasti kirkkaammalla kuvalla, koska taustavalon takia yksittäisiä pikseleitä ei saa kokonaan pimeiksi.
