Koeajossa presidentti Kekkosen Mini: Tällä autolla Sylvi törmäsi ratikkaan
Miltä tuntuu ajella pientä alkuperäistä Miniä, jonka ensimmäinen omistaja oli presidentti Urho Kekkonen ja jolla rouva Sylvi Kekkonen täräytti päin ratikkaa.
Sylvi Kekkonen suoritti ajokortin 60-vuotiaana, jotta pääsisi ajelemaan Minillä.
Seuraukset eivät mairitelleet. Sylvi täräytti Minillä raitiovaunua päin Helsingissä ja omat ajelut jäivät käytännössä siihen.
Heurlinille auto päätyi 90-lvun alkupuolella ja hän entisöi sen nykyiseen asuunsa..
Ohjaamossa on hämmästyttävän väljää ulkomittoihin verrattuna. Minin 10 tuuman "kottikärryn pyörät" on sijoitettu modernisti auton kulmiin ja näin auton sisätilat on saatu täysimääräisesti käyttöön.
Taaksekin mahtuu istumaan kaksi täysimittaista aikuista: koeajon ajaksi sinne kömpi videokuvaajamme Pete Anikari isojen laukkujensa kanssa.
Istuin on matala ja pehmusteet ohuet. Turvavöitä ei tässä vuosimallissa ole. Korissa ei ole turvarakenteita sen enempää kuin mopoautossa, jos sitäkään.
Käännän virran päälle virta-avaimella ja painan lattiassa matkustajan puolella olevaa starttipainiketta. Mini röhähtää käyntiin. Ja sitten mennään.
Minin kaikki 37 hevosvoimaa puhkuvat intoa, kun poljen pedaalia. Melutaso on nykyautoon verrattuna kova. Moottorin pörinä jää muiden koriäänien jalkoihin.
Mutta - kun olen muutaman kilometrin ajellut - voin todeta, että tämähän on yllättävän hyvä peli ajaa. Siis hyvä, vaikka ei nykypäivän mittareiden mukaan ollenkaan mukava. Ohjaus on tarkka ja tunnokas: ei puhettakaan 60-luvun tavanomaisista epämääräisistä simpukkaohjauksista.
Kovahko jousitus ja pienet pyörät sen sijaan tuntuvat selkärangassa. Mini löytää kaikki tien epätasaisuudet.
Reijo Heurlin opastaa, että autolla voi ajella kovempaakin. Nostan nopeuden 80 ja 90 mittarinopeuksiin. Edelleen mennään tanakasti juuri sinne minne kuski haluaa.
Alan rentoutua: kyllä tällä ajelee.
Kun kurvaan Minillä takaisin Paippisten talon pihaan, niin nostan mielessäni peukkua. Osasivatpahan tehdä autoja jo silloin.
Video: Pete Anikari